Suomaisten oma all hallow´s eve eli Kekri – perinteiden ja juominkien juhlaa
Kekri – perinteiden ja juominkien juhlaa
Kekri, se on se aika vuodesta, jolloin syksyn sadonkorjuu saadaan päätökseen ja juhlitaan oikein olan takaa. Tämmöttis on suomalaisille perinteiden aikaa, ja kekrin juhliminen on ollut käytössä jo vanhoista ajoista. No, se on vähän niinku meidän oma uusi vuosi, eiku sanotaan, että se on sellanen perinteinen tapa juhlistaa vanhoja aikojamme. Vanhoja aikojamme, joissa on ollut Kekri-jumala, joka on huolehtinut maasta ja karjan hedelmällisyydestä. Julmetun hienoa, eikö vaan?
Alun perin kekriä vietettiin omistettuna vainajille ja silloin oli tärkeetä käyttäytyä hillitysti. Mutta sitten, perskele, kekrin kiertäminen ja kestitsemiset alkoivat, jolloin naamioituneet kekrittäret, eli ne paskanmakuiset naamiaiset, vaativat taloissa kestitystä. Jos ei kestänyt, niin uuni saattaisi särkyä. Oikein muikee tapa, eiku hitto! Kekriin liittyy myös kekritulien polttaminen, ja saunominen on yksi tärkeä osa juhlintaa. Siis, saunassa ei syödä, mutta kyllä siellä juodaan, ja tää on vaan niinku osa kekriä.
Kekrinä on perinteisesti juotu tukevasti ja syöty, ja se on ollu eräänlainen viljauhri. Hitto, jos sato ei ollut hyvää, niin täytyyhän sen isännän olla humalassa. Muuten, paska se sato on. Jos seuraavana kesänä ruis ei kasva, tiedettiin, että isäntä on humaltunut liikaa kekrinä. No, tommottis on se, että kekrissä täytyy olla sopivasti humalassa, mutta ei liikaa.
Kekriin liittyy myös erilaiset ennustamisrituaalit, ja ennen vanhaan ajateltiin, että kekri merkitsee vuoden vaihtumista. Niinku, silloin yritettiin ennustaa tulevaa ja katsoa, mitä se tuo tullessaan. Jos joku näytti olevan ilman päätä kekrinä, niin se oli merkki siitä, että henkilö kuolee tulevana vuonna. Joo, tommottis on, että kekri on ollut aikoinaan melkoinen meiningin paikka. Kun sato on käytetty huoletta, niin silloin ajateltiin, että se on hyvä merkki seuraavasta vuodesta.
Ja tietty, kekrin juhlinta alkoi aamusaunalla, jotta vainajille jäi aikaa kylpeä. Hillittyä, eikö? Vasta heidän jälkeensä saunoivat eloonjääneet. Jos vaan saunottiin ennen vainajia, niin silloin oli taatusti paska tilanne. Tämä juhlinta jatkuu siitä eteenpäin ja on osa meidän kulttuuria.
Kekrinä on tapana tehdä myös lyhty nauriista. Nauris, se vanha, hyvä juures, joka antoi valoa juhlille. Sitä kutsuttiin kitupiikiksi, koska se valaisi pimeässä vain kitsaasti. Ja perinteisesti kekripukki vaati kestitystä taloista, eli jokaisen talon ovelle tuli seurue ja kysyi: "Kekriä vai uunia?!". Jos ei kestänyt, niin talon uuni oli vaarassa. Niinku, paska tilanne, jos ei kestäisi!
Yksi tärkeä osa kekrin juhlintaa on tietenkin kekripukki. Tämä sarvekas olento vaati aina kestitystä ja sai koko kylän liikkeelle. Nonni, eikö ole hiano tapa, että saadaan koko kylä mukaan juhlimaan? Kekripukki on muistuma paholaisesta, ja onpa se melkoinen juttu, kun kaikki pukeutuvat erilaisiin asusteisiin ja naamioihin. Kylän pisin tai komein mies puettiin Kaisaksi, ja hän vartioi pukkia. Niinku, tommottis, että juhlissa on aina oma merkkihahmonsa.
Ja nyt, jos haluat tuoda kekrin tunnelmaa kotiisi, niin kannattaa katsoa meidän hianoja kekri-tuotteita. Meiltä löytyy just niitä oikeita juttuja kekrin juhlintaan, että saat koko kylän mukaan viettämään kekriä. Myös juomatarjoilut, niinku, ne ei saa unohtua, koska kekriin kuuluu aina riittävästi juotavaa. Eiku sanoja, juhlahumua ei saa puuttua!
Kekri on siis enemmän kuin pelkkä juhla, se on kulttuurin ydin. Hianoja muistoja, juominkia, ja hauskanpitoa, joten, eiku perskele, lähde mukaan ja juhli kekriä meidän kanssa. Sää et tule katumaan!