Kalevala - runot väinämöisen lähtö

http://kalevalaa.blogspot.com/ Juha Toivanen

 Väinämöisen lähtö vaskisella veneellä


Vanha ukko risti pojan Karjalan kuninkaaksi. Tuosta Väinämöinen suuttui ja uhosi, että hän lähtee pois ja että häntä vielä kaivataan uutta sampoa, kanteletta ja tulta kansalle laittamaan. Hän purjehti vaskisella veneellä maan ja taivaan välille ja lienee siellä vieläkin. Kanteleen ja laulunsa hän jätti kansalle perinnöksi.

Ukko risti ripsahutti,
kasti lapsen kapsahutti
Karjalan kuninkahaksi,
kaiken vallan vartijaksi.
Siitä suuttui Väinämöinen,
jopa suuttui ja häpesi.
Itse läksi astumahan
rannalle merelliselle.
Tuossa loihe laulamahan,
lauloi kerran viimeisensä:
lauloi vaskisen venehen,
kuparisen umpipurren.

Siitä vanha Väinämöinen
laskea karehtelevi
venehellä vaskisella,
kuutilla kuparisella
yläisihin maaemihin,
alaisihin taivosihin.
Sinne puuttui pursinensa,
venehinensä väsähtyi.
Jätti kantelon jälille,
soiton Suomelle sorean,
kansalle ilon ikuisen,
laulut suuret lapsillensa.

Tillbaka till blogg

Lämna en kommentar