HUUHKAJAN VARJO - pirunkello

HUUHKAJAN VARJO – YÖN KIROUS JA KUNNIAN MERKKI

Perkeleen hiljainen on metsä, kun huuhkaja huutaa.
Yössä se lentää, siivet kuin surman viikate,
silmät viiltää kuin jääpuikot rintaan – näkee kaiken, tietää kaiken,
se ei kysele, ei kumarra, ei selittele.
Se on metsän varjo, suomalaisen sielun ydin – hiljainen, mutta helvetin vaarallinen.

Huuhkaja ei kerjää huomiota, se ottaa sen.
Kun muut paskoo housuun pimeässä, se nousee.
Se ei pelkää, ei pakene, ei pyydä armoa – antaa vain katseen ja se riittää.
Yksi tuijotus ja sydän hakkaa kuin rautavasara kallossa.
Se on yössä syntynyt, kipinästä kovetettu, korvessa karaistu.

Tämä ei ole mikään vitun pehmolelu –
tämä on merkki niille, jotka kulkee yksin,
jotka ei tartte opasta eikä ohjekirjaa.
Jotka tietää että hiljaisuus ei ole tyhjyys, vaan voima.
Ne ei puhu, ne tekee. Niin kuin huuhkaja.
Ja jos ne sanoo jotain, se on viimeinen sana minkä kuulet.

Ota tämä symboliksi – älä koristeeksi vaan muistutukseksi.
Että yössäkin voi hallita,
että hiljaisinkin voi tappaa,
että suomalainen henki ei huuda – se huutaa vasta, kun veri lentää.