**Naurislyhdyn tarina – suomalainen kitupiikki ennen kurpitsalyhtyä**
No, tämmöttis. Kaikki varmaan tietää tän amerikkalaisen kurpitsalyhdyn, joka nykyään valloittaa Halloweenit sun muut, mutta hei, hitto, suomalaiset on ollu edellä tässäkin hommassa. Ennen ku kurpitsa ees tuli mukaan kuvioihin, meillä Suomessa tehtiin lyhtyjä ihan perus nauriista. Tää vanha kitupiikki, niinku sitä sanottiin, oli se alkuperänen lyhty, jolla täällä valoa pimeyteen tuotiin. Vainajia muistettiin tälläkin tavalla – niinku, vähän valoa pimeään syksyyn.
sinä viikonloppuna vit moni muistattelee vainajia pyhäinpäivän merkeissä. Suomessa tää on ollu aina harras ja vähän vakavampi juttu, mut kyllähän se on vaan myäs tosiasia, että muualla, kuten Meksikossa, tämmöttis hommat hoidetaan värikkäästi ja niinku iloiten. Siellä ne kuolleet on niinku hurjannäköisiä, mut silti pirskatti sentään ihan ystävällisiä ja tervetulleita vieraita. Perskele, et toi on erilainen meininki ku täällä, mut kummassakin perinteessä on oma fiiliksensä.
Mut palataanpas tohon naurislyhtyyn. Niitä tehtiin täällä Suomessa jo ennen kurpitsalyhtyjä. Kyllä, se on totta. Ennen ku jenkit keksivät tämmöttis kurpitsajutut, täällä veisteltiin valoja nauriisiin. Hitto, se nauris ei ollu mikään iso, semmonen 10 cm tai vähän isompi pyöreä mötikkä, josta veistettiin ne naamat, ja sit sinne sisälle pantiin kynttilä. Siis aika perinteinen meno, eiku. Ei siinä mitään suurta ollut, mut kyllähän se toi vähän valoa ja lämpöä siihen synkkään syksyyn.
Tää lyhty, kitupiikki, on jäänyt vähän unholaan, koska no, niinku kaikki tietää, se kurpitsa on vaan isompi ja näyttävämpi. Tommottis hommat vie aina huomion. Mut kyllä sää, joka luet tätä, voit miettiä, että vitsi mikä suomalainen perinne tässä on jäänyt varjoon. Oikeesti, toi kurpitsahomma ei oo ainoa lyhtymaailmassa, vaan meillä on ollu tää perus pienen budjetin naurislyhty jo iät ja ajat. Paska homma, että se on jäänyt vähän unohduksiin.
No, tämmöttis hommassa o hyvä muistaa, että tää pyhäinpäivän lyhtyjuttu ei oo pelkkää ulkokuorta. Sillä on ihan oikeesti syvempi merkitys. Suomalaisten mielestä vainajia pitää kunnioittaa hiljaisuudella ja rauhalla, niinku ollaan totuttu. Mennään haudoille, viedään kynttilöitä ja ollaan hiljaa. Pimeys ja kynttilänvalo luo semmosen vähän mystisen ja hartaamman tunnelman. Mut toisaalta, hitto vieköön, se meksikolainen meininki on täysin erilainen. Siellä ollaan niinku, no, eiku värikkäästi juhlimassa, ja se on pirun iloinen juhla. Se on vähän ku karnevaali, mut kuolleitten kanssa. Mieti nyt!
Sää varmaan tiedät, että meksikolainen kuolleitten päivä on tämmöttis iso juhla, jossa niillä vainajilla on tärkeä osa. Niillä on siellä semmoset 30 cm korkeat patsaat ja maalatut kasvot, ja ne ei pelkää tuoda kuolemaa näkyville. Toisaalta, suomalaisessa pyhäinpäivässä, niinku tää perinne jatkuu hiljaisuudessa. Molemmissa on omat juttunsa, mut ne kumpikin arvostaa ja muistaa niitä, jotka on lähteneet.
Juu, siis, lyhdyt on tärkeä osa tätä muistamista. Suomessa on tää naurislyhty tai no, nykyään enemmänkin hautakynttilät, ja Meksikossa taas kurpitsat sun muut koristukset. Et sää varmaan huomaat, miten tää kaikki liittyy siihen, että annetaan valoa niille, jotka ei oo enää keskuudessa. Se on vähän niinku symbolinen juttu. No hitto, näillä lyhdyillä, olipa ne nauriita tai kurpitsoja, on siis tärkeä rooli siinä, että me muistetaan niitä edeltäneitä sukupolvia.
Nonni, nyt kun tämmöttis asiat on käyty läpi, voidaan myöntää, että vaikka toi amerikkalainen Halloween onkin vallannut maailmaa, niin tää suomalainen perinne naurislyhtyineen on jotain, mistä kannattaa olla ylpeä. Ei oo se helkkarin kurpitsa keksitty missään tyhjästä, vaan me suomalaiset ollaan veistelty valoja pimeyteen jo pitkään, ja meidän oma kitupiikki on siitä elävä esimerkki. Vinura se on, mutta perinnettä sekin. Ja pirskatti, tää on jotain, mitä ei kannata unohtaa, ei myäs silloin, kun Halloween on ovella.
Lemmon hyvä meininki, vai mitä?
