**Suomen Krampus ja vanhat pukkiperinteet**
No, jos oot koskaan miettiny, et mistä tää meidän joulupukki oikeen tulee, niin täähän homma lähtee semmosesta vanhasta nuuttipukista. Siis tämmönen karvanen äijänkäppänä, joka o niinku vähän pelottava, pirskatti. No siis, tämä on jotain, joka juontaa juurensa ihan 1850-luvulle, ja kyllä, tää kaikki löytyy sieltä Museoviraston kokoelmista. Mut siis kuvitteleppa tää – se ei todellakaan oo mikään hiano punanen joulupukki, mitä sää oot tottunu kattoon. Tää on enemmän sellanen Krampus-tyylinen hirviö. Eikä mikään pikku juttu, vaan julmetun pelottava, pirskatti.
Tämä vanha nuuttipukin naamari o tehty lampaannahasta, ja se näyttää just siltä, et jos tää kävelis sua vastaan jouluaattona, sää pistäisit jalat alle ja juoksisit niin pirun lujaa ku pystyt. Eikä suotta. Krampus ja nuuttipukki on nimittäin molemmat sellasia hahmoja, jotka ennenvanhaan kulki talosta taloon, niinku hakemassa ruokaa ja juomaa, hitto. Jos ei antanu, niin ne saatto vetää perskeleen rähinät pystyyn, ja voi kuule, joulufiilis oli siinä hetkessä mennyttä. No, nykyään ei varmaan enää tuu tommosia pukkivieraita, jotka kiskasee naamaan viinaa ja riehuu, mut sitä se oli sillon. Ja lapsia ne pirut pelotteli. Että siinä sää mietit, miks nykyään pukit o nii rauhallisia ja mukavia, ni kato menneisyyteen, eiku.
Ja tää krampusmainen meininki ei jääny pelkästään siihen menneeseen aikaan. Ota vaikka toi "Rare Exports" -leffa vuodelta 2010. No siinäpä vasta pukkiahti. Suomalaiset teki hitto elokuvan, missä joulupukki on ihan selvästi ottanu vaikutteita Krampukselta. Siis tää ei oo mikään Coca-Cola-mainoksen punapukuinen pukki, vaan sellanen vanhan ajan hirviö, joka on kaivettu jostain ikiaikaisesta haudasta. Sillä on päässään vähän niinku tommonen eläimen pääkallo, ja ilmeet on sellasta, et sää et todellakaan halua antaa sille lahjoja, vaan lähinnä piiloutua. Ja sää voit kuvitella, miten lapsille toi on tullu aika puskista, kun pukki oli enemmän painajainen ku mikään lahjoja jakava setä.
Eikä tää pukkihomma lopu siihen. Kekripukit ja nuuttipukit vaelteli ympäriinsä vielä ennen vanhaan, ja ne tosiaan oli sellasia, et ne vaati kaikenlaista. Siis ruoka ja juoma oli niille elintärkeetä, ja jos ei saanu mitä halus, voi lempo soikoon, sillon lähti mökki nurin! Ja joo, tottahan se, että saivat myäs itte vähän juotavaa, ni eipä ihme jos meno oli ihan vinuraan ja pukit siellä humaltuneina hoiperteli talosta toiseen. Siis tää o se vanha, unohdettu pukkiperinne, joka myäs kantaa juurensa tonne Krampuksen maahan. Nää oli sellasia sarvipäisiä, karvasia tyyppejä, joilla ei ollu hajuakaan mistään lahjakasoista tai hianosta joulutunnelmasta. Tää oli enemmän tämmönen kaaos, missä pelko ja riehunta oli se juttu.
M. A. Nummisen "Joulupukki puree ja lyö" on kans yks niistä jutuista, missä tää pukkiperinne näkyy. Siinä pukki tulee huutavana ja riehuvana kotiin, vaatii viinaa ja herkkuja, ja no, siitähän koko joulu on piru vie mennyttä. Että jos joku miettis, että miksi pukista tuli niinku tollanen rauhallinen lahjojen jakaja, niin kannattaa tsekata tää pukkiperinteen historia. Se on täynnä kaaoottisia hahmoja, jotka ei todellakaan oo niitä kivoja, punaneniä joulupukkia.
Ja sit tää on sellasta kamaa, mistä nykypäivän pukit on karsinut kaikki pelottavat jutut pois, mut kyllä se vanha Krampus-puoli siellä vielä kummittelee. Siksi on ihan hyvä, että nykypäivän pukit on raittiita ja ajoittain jopa autoilevia. Kukaan ei halua enää humalaista pukinretaletta kiljumassa, niinku joskus ennen. Joulua on turha pilata sillä, että pukki ois se pahin hirviö koko juhlassa.
Eli siinäpä se – Suomen joulupukkiperinteet juontaa osittain juurensa Krampukseen, ja tää vanha nuuttipukki oli ihan jotain muuta ku nykyajan rauhallinen lahjojen jakaja. Sää voit kattoo niitä kuvia sieltä museosta ja miettiä, että pirskatti, on tää perinne muuttunu aika paljon!