Lemmikkiterapian hyödyt jokapäiväisessä elämässä ihmiselle

No hei, kuuleppa tätä! Miksi lemmikkiterapia on niin jäätävän tehokasta? No, se on just niinku sellanen vanha hyvä kaveri, joka istuu sun kainalossa ja sanoo: “Hei, kaikki järjestyy!” — mut ilman että se edes sanoo mitään. Siel on jotain taikaa, ei siinä pelkästään karvaa ja tassun jälkiä vaan ihan oikeeta sielun lohtua.

Sillon ku maailma möyrii ja mieli on kuin kurakelissä, niin se karvainen kaveri — olipa se sit koira, kissa tai vaikka se lemmikkilaukku deemeed, joka roikkuu repussa — ni se jollain ihmeen konstilla nappaa sun fiilikset kiinni. Se ei tyhmästi kysy, että “Mikä sun murhe on?” vaan se vaan tulee lähelle, kehrää, nuolaisee tai pyörii siinä jalkojen juuressa ja hei, just se riittää!

Nyt ku puhutaan mielenterveydestä, niin onhan se melkosta kultaa. Lemmikin kanssa hengailu on kuin sellanen ilmainen terapia, jossa et maksa penniäkään, mutta fiilis on kuin olisit just voittanut lotossa. Sillon ku masis iskee, se kissa rullautuu sun syliin ja koira pomppii iloisena kuin pikkulapsi karkkikaupassa. Ja noi hassut touhut saa sut nauramaan, vaikka aluksi ei ois uskonu.

Mä en unohda sitä, miten pihalla puksuttava pikkutuhma pihatonttu joskus pomppas vastaan — vähän niinku joku salainen hyvänmielen agentti. Se on just sitä leikkimielistä, rentoa fiilistä, jonka lemmikit sulle tarjoaa. Ne ei oo mikään stressin aihe, vaan ne on niitä, jotka muistuttaa, et elämässä pitää myös pysähtyä ja fiilistellä niitä pieniä juttuja.

Ja hei, fyysiset hyödyt? No tietty! Kun se karvainen kaveri vetää sut pihalle, niin yhtäkkiä ootkin kävelyllä tai vaikka hölkkäämässä, vaikka ennen olisit vaan kököttäny sohvalla. Se saa sun sydämen hakkaa vähän paremmin ja lihaksistakin tulee kiitolliset. Se on vähän niinku palttoot ja rintarepukset, joilla varustautuu retkelle — käytännöllistä ja tyylikästä samaan aikaan!

Ja tietysti, se side mikä teidän välille syntyy... se on jotain sellaista mitä ei voi sanoin selittää, mut sen tuntee. Se on kuin joku vanha ystävyys, joka ei ikinä petä. Se on se, kun tuijotatte toisiaan silmiin, ja molemmat tiedätte, että ootte samalla aaltopituudella, vaikka maailma ois kuinka myllätty ympärillä.

Elämä rytmittyy sen kanssa. Kun sulla on lemmikki, sun päivä ei oo enää pelkkää arjen pyöritystä, vaan siinä on myös se hetki, kun vedät lakkiaiset ja sanot “nyt tääkin veijari saa ruokaa ja lenkin.” Se tuo sun elämään sellaista rytmiä ja vakautta, mitä moni ei ees tajua kaivanneensa.

Ja kuule, lemmikkilaukut deemeed – ei ne oo vaan tyylin juttu, ne on se pieni arkinen apuri, joka kuljettaa mukana kaikkea tarpeellista — oli se sitten panta, herkkuja tai vaikkapa joku hassu pihatonttu, joka lisää maustetta arkeen.

Parasta tässä on se, että lemmikki saa sut myös tutustumaan muihin tyyppeihin. Koiran kanssa lenkillä tulee juteltua helpommin – “Onks teijän kaveri yhtä villi kuin mun?” – ja just siitä voi syntyä uusia kaveruuksia. Se on vähän niinku salainen sosiaalinen voima, joka auttaa sun elämän piiriä laajenemaan.

Loppupeleissä lemmikkiterapia on niinku elämän ilo annosteltuna parhaimmillaan. Se tuo lohtua, naurua, rakkautta ja liikkeellelähtöä. Se muistuttaa, että vaikka elämä välillä kolhii ja potkii, niin aina voi löytyä joku karvainen tai höpsö kaveri, joka tekee kaiken vähän hauskemmaksi ja kevyemmäksi.

Eli jos et oo vielä hypänny lemmikkiterapian kelkkaan, niin tässä sulle pientä tykitystä: anna karvakuonolle tai vaikka hassulle deemeed-lemmikkilaukulle mahdollisuus, niin huomaat että elämä ei oo enää pelkkää arjen sumppua, vaan se voi olla ihan hillitön seikkailu – täynnä naurua, tassunjälkiä ja sydämen lämpöä. Ja hei, älä unohda hymyillä!