Sarkasmia suomeksi ja englanniksi

Joo kuule, nyt pistetään homma rullaamaan suoraan ja selvästi, ei mitään turhaa kiertelyä — sarkasmi, se on se meidän kansan salainen ase. Se on vähän niinku se deemeed lemmikkilaukku, joka on täynnä kaikenlaisia kikkareita, joilla voi vetää sormet korviin tai nauraa ääneen. Ja hei, älä vaan unohda niitä lemmikkejä! Kissa, koira, kani — kaikki niillä on oma temperamenttinsa, vähän niinku sarkasmilla on monta vivahdetta.

Sarkasmi on sitä, kun sanot vaikka: ”No jopas nyt on siisti sää!” ja ulkona sataa kuin Esterin perseestä. Se on vähän niinku kissa, joka katsoo sua sillä ilmeellä, että ”Mitä sä oikein meinaat?” — et tiedä, onko se vihainen vai vaan tylsistynyt. Tai koira, joka säntäilee ympäriinsä kuin se ois juuri keksinyt maailman parhaan jutun, vaikka se oikeesti vaan haluaa ulos pissalle. Se on sarkasmi elävänä.

Ja hei, ne deemeed lemmikkilaukut! Ne on ihan loistavia — niinku sun kaveri, joka vetää vitsejä niin kuivasti, että sun on pakko nauraa, vaikka et oikeasti haluis. Just sellainen laukku, jossa on kaikki sun lemmikin ”sarjakuvat” sisällä: kissan pompottelut, koiran hössötys ja kanin mummovibat. Kun sulla on se laukku messissä, niin kaikki tietää, että sä oot se, joka ei ota elämää liian vakavasti, mutta rakastaa silti niiiin paljon.

Meidän arkikieli on just se juttu, missä sarkasmi pääsee oikeuksiinsa. murre, stadin slangi, tai vaikka savolaiset ”no voi perkele” — ne antaa sille särmää. Kun joku sanoo ”Joo joo, aivan varmasti”, se ei oo vaan vastaus, se on kokonainen tarina siitä, mitä se toinen oikeasti ajattelee. Just sellasta kieltä pitää käyttää, kun meinaa heittää sarkasmi-iskun: ei liian hienostelevaa, vaan rehtiä ja suoraa.

Kuvittele vaikka, että sulla on kani, joka katsoo sua sillä ilmeellä, että ”Mitä toi nyt taas luritti?” ja sä vastaat sille: ”No et sä aina nää mun salajuonia.” Siinä on jo sarkasmia! Samaa meininkiä voi olla vaikka koiran kanssa, joka kuuntelee sua kuin suoraa lähetyssaarnaajaa, mutta oikeasti miettii, milloin saa taas nakin. Elämä on täynnä noita hetkiä, ja niistä pitää osata tehdä huumoria.

Niin että jos oot joskus miettiny, miten sitä sarkasmia sais vielä paremmin mukaan arkeen, niin osta deemeed lemmikkilaukku ja täytä se kaikilla sun lemmikkien jutuiluilla. Kanna se mukana, heitä vitsii, ja naura sille hullulle maailmalle, missä kissa ottaa valtaistuimen ja koira huutaa komentoja. Elämä ei oo mikään tylsä marssi, se on enemmänkin villi juna, jossa sarkasmi on se junaemäntä, joka vetää kaikille läppää ja pistää naurut irti.

Siinä se — rehellistä, suoraa ja vähän hassua puhetta sarkasmista ja lemmikeistä, koska hei, miksei? Jos ei voi nauraa omalle kanille, niin kellä sitten?